Oikein kirjoitus

Olen jo vuosia ihmetellyt että miten se voi olla niin p*rkeleen vaikeaa? Nimittäin oikeinkirjoitus.

Newsweek-lehti valitsi Suomen hiljattain maailman parhaaksi maaksi. Olkoonkin, että Suomen pisteet olisivat oikeuttaneet 'vain' kakkossijaan, koska lehti teki alunperin ilmeisen munauksen pistelaskussa sotkemalla Suomen ja Sveitsin pisteet keskenään. Tätä sitten kaikessa hiljaisuudessa korjailtiin lisäämällä Suomelle ylimääräisiä pisteitä joita ei monimutkaiseksi kuvaillun pistelaskujärjestelmän mukaan olisi ollut edes mahdollista saada tai saavuttaa (Suomi sai korjatussa pistelaskussa 'koulutuksesta' 102 pistettä, maksimin ollessa 100)!

Kyseisessä vertailussa maailman parhaasta maasta yhtenä arvosteluperusteena oli siis koulutus. Tulosten perusteella suomalainen koulutusjärjestelmä on maailman paras, ja täytyyhän sen olla todella hyvä, jos sille kerran myönnetään kaksi pistettä yli maksimin! Koulutuksesta saatu tulos perustuu Suomen perinteisesti hyvään menestykseen niin sanotussa PISA-testissä. Kyseessä on kansainvälisesti standardoitu testi 15-vuotiaiden koulumenestyksen mittaamiseen.

PISA-testin yhtenä osa-alueena on sen kotisivujen (www.pisa.oecd.org) mukaan "Reading Literacy" – suoraan suomennettuna "lukulukutaito" – eli luetun ymmärtäminen. Kyllähän suomalaiset lukea osaavat, mutta kirjoittaminen – ja varsinkin oikeinkirjoittaminen – onkin sitten todella monelle todella vaikeaa!

Jos PISA-testin yhdeksi osa-alueeksi otettaisiin lukemisen sijasta kirjoittaminen, ja sen joutusi suorittamaan tuo samainen sms-/Mese-/Fece-/Twitter-/irc-/chat-sukupolvi jolle testi nytkin on suunnattu, veikkaanpa, että Suomi saisi heittää hyvästit totutun kaltaisille pistesaaliille... Sen verran luokatonta on nykynuorison – ja suureksi hämmästyksekseni myös monien ikäisteni, 80-luvun alussa koulunkäyntinsä aloittaneiden, ja jopa tätäkin vanhempien ikäluokkien – kyky tuottaa kirjoitettua tekstiä!

En ole suomen kielen maisteri, enkä äidinkielen opettaja; itse asiassa ylioppilaskirjoituksissakin taisin kirjoittaa äidinkielestä ('vanhan' arvosteluasteikon mukaan) hatarien muistikuvieni mukaan vain C:n tai M:n. Ehkäpä kasvamisella kahden toimittajan jälkeläisenä on siis jokin osuus tapaani käyttää kieltä, ärtymykseeni suomen kieltä kaltoin kohtelevia taparikollisia kohtaan, sekä mieltymykseeni toimia 'kielipoliisina' – mene ja tiedä.

Meitsi Mesettää
Tulkintani mukaan suomen kielen pahoinpitely sai kyseenalaista tuulta purjeisiin 90-luvun puolivälissä, jolloin kännykät ja 'tekstaaminen' rupesivat yleistymään. Puhelut ja tekstiviestit olivat tuolloin vielä nykyhinnoitteluun verrattuna tähtitieteellisen kalliita, ja tarve saada sanottua 160 merkillä mahdollisimman paljon, kannustivat lepsuun kielenkäyttöön. Sanoja alettiin lyhentää lähes tunnistuskelvottomiksi ja välimerkitkin olivat vain 'tilanhukkaa'. Kännyköiden myötä elämästä tuli myös – aivan yht'äkkiä – kiireistä, ja viesti piti saada perille mahdollisimman nopeasti. Kuka siinä nyt sitten enää mitään lauseen aloitusta tai erisnimiä merkitseviä isoja alkukirjaimia ehti naputtelemaan? Näin koulussa luettu kielioppi oli muisto vain, ja lopputuloksena pelkkää välimerkitöntä mössöä ja tajunnanvirtaa.

Osa heistä jotka olivat oppineet kirjoittamaan ennen tämän 'uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia', pitivät oppimastaan kiinni, mutta osa selvästikin antoi periksi tälle 'tehokkuusajattelulle'. Tämän jälkeen jokainen seuraava sukupolvi on vain uponnut syvemmälle ja syvemmällä tähän uusluku... siis uuskirjoitustaidottomuuden suohon.

Tilannetta eivät suinkaan ole parantamassa jo pikaisesti aikaisemmin mainitsemani meset, fecet, twitterit, ircit, sun muut. Kielioppisäännöt ovat näille nykyajan himoviestijöille vain ikävä hidaste, sillä "kylhä kaikki kuiteski ymmärtää mitä mä tarkotin vaik pari sielt pari pilkkuu puuttuski". Tämä johtaa siihen, että (suomen) kieltä käytetään entistä enemmän 'väärin' ja sanat rupeavat menettämään merkistystään, koska tilanteenhan voi aina korjata tokaisemalla "no kyl sä tiijät mitä mä tarkotin". Lopputuloksena voimme pahimmillaan ajautua tilanteeseen jossa mitä tahansa asiaa tai tapahtumaa kuvaamaan voimme käyttää mitä tahansa sanoja tai ilmaisuja, koska luotamme siihen että vastaanottaja kuitenkin ymmärtää.

Nykyään törmää yhä useammin siihen ettei puhuja tai kirjoittaja tiedä käyttämiensä sanojen tai sanontojen merkitystä, ja tulee siten käyttäneeksi niitä aivan väärissä yhteyksissä ja merkityksissä. Kuulijan korvissa tämä taasen johtaa monasti tahattomaan komiikkaan ja epämukaviin sosiaalisiin tilanteisiin, vaikkakin tämä olisi 'ymmärtänyt mitä puhuja/kirjoittaja tarkoitti'. Huoleton ja epätarkka kielenkäyttö – puhuttu tai kirjoitettu – ei anna esittäjästään ainakaan kovin fiksua vaikutelmaa. Lisäksi tällainen vastuun sysääminen vastaanottajalle viestin aiotunlaisen sanoman perillemenosta, on mielestäni sekä epäkohteliasta, että epäreilua.

Yhdys sana on yhdyssana
Ehkä ärsyttävin, ja päivittäin useimmin vastaan tuleva nykyisen huonon oikein kirjoituksen ilmenemis muodoista ovat yhdys sana virheet. Yhdys sanojen yhteen kirjoittamatta jättäminen saattaa monasti muuttaa lauseen sisältöä joko täysin, tai ainakin niin, että viestin tulkitseminen vaikeutuu merkittävästi. On esi merkiksi aivan eri asia puhutaanko kissankellosta, vai kissan kellosta. Ei ole kovinkaan harvinaista nähdä jonkun netti kirjoituksen tai status päivityksen kymmenen sanan virkkeessä vaikkapa seitsemän yhdys sana virhettä... Yleensä nämä yhdys sana virheitä netti kirjoituksissaan viljelevät ovat niitä netin keskustelu foorumeiden vitsauksia – trolleja – jotka 'huutavat' ne kaikkein kärkkäimmät mielipiteet CAPS LOCK POHJASSA, tietenkin.

Kuten toivottavasti molemmat teistä kaikista kahdesta tämän vuodatuksen lukijasta varmasti huomasittekin, ovat kaikki edellisen kappaleen värillisellä fontilla painetut sanat yhdyssanoja.


Osaavat ne ammattilaisetkin
Heikko, tai jopa olematon oikeinkirjoitus ei ole vain satunnaisten (netti)kirjoittelijoiden tai ei-työkseen kirjoittavien etuoikeus. Sen 'osaavat' nykyään myös monet ammattilaiset. Ja oikeinkirjoituksella en tässä välttämättä tarkoita vain sitä että isot alkukirjaimet, yhdyssanat ja välimerkit olisivat oikeilla paikoillaan, vaan myös sitä miten kieltä ylipäätään käytetään.

Äkkiseltään tulee esimerkinomaisesti mieleen Suomen suurimman julkaisukonsernin erään autolehden toimittaja, joka ulosannillaan sai minut ärsyyntymään jopa siinä määrin, että peruutin kyseisen niteen tilaukseni. Seuraavassa muutamia poimintoja kyseisen toimittajan tuotoksista:

"Qashqain myynnistä peräti 90 % on etuvetoisia, nelivetoisten jäädessä vain kymmeneen pronsenttiin." 

Nelivetoisten osuus on todella yllättävästi tuo 10 %... Asian olisi voinut ilmaista toisin vaikka seuraavasti: "Jokaista nelivetoista Qashqaita kohden myydään peräti yhdeksän etuvetoista."

"Paikaltaan täyskaasulla lähtien Qashqain kone ulvoo korkeilla kierroksilla..." 

Eikös tämä ole melko itsestäänselvää? Vai miten ajetaan täyskaasulla, mutta matalilla kierroksilla?

"Peugeotin etuistuimilla ristiselkä ei pääse pitkäselkäisellä oikeuksiinsa." 

Mitä tarkoittaa että ristiselkä ei pääse 'oikeuksiinsa'? 

"Nissanin takaistuimella [...] pitkällä henkilöllä katto tulee nopeammin vastaan..." 

Ja kauemmas on ilmeisesti pidempi matka... *huokaus* 

"Nissanissa mukitelineet on otettu paremmin huomioon..." 

Miten? Onko niille järjestetty enemmän jalkatilaa, vai onko mukitelineiden matkustusmukavuutta parannettu jollain muulla keinolla? 

Edellä olevat esimerkit ovat otteita Peugeot 3008:n ja Nissan Qashqain parivertailusta.


 Huonoon oikeinkirjoitukseen tai kielenkäyttöön syyllistytään usein myös mainos tekstien isku lauseissa. Tosin monesti taittaminen on helpompaa ja/tai lopputulos on visuaalisesti miellyttävämmän näköinen, jos oikeinkirjoituksesta (hieman) tingitään. Esimerkiksi kahdelle riville jaettu yhdyssana voi näyttää mainoksessa paremmalta, jos yhdyssanan ensimmäisen osan perästä jätetään yhdysviiva pois. Vai onko kyse sittenkin copy writerin tai AD:n osaamattomuudesta tai tietämättömyydestä, vai siitä että tekstejä ei kerta kaikkiaan osata/haluta/viitsitä/ehditä oikolukea...?

Niin tai näin, on suomen kielen oikeinkirjoitus nykyään pahasti rappiolla. Itse en niin vähäpätöistä tekstiä keksi (esimerkiksi tekstiviesti, chat-keskustelu tai vain muistilappu, työpaikkahakemuksesta puhumattakaan), että olisin oikeinkirjoituksesta valmis tinkimään. Soisin tämän ajettelutavan myös yleistyvän.

Lopuksi vielä yksi monista minulle vanhassa työpaikassani – eräällä autohifimaahantuojalla – tulleista (kesä)työpaikka ja/tai sponsorointipyynnöistä (suora lainaus sähköpostista koko komeudessaan, kirjoitusvirheitä myöten):

"Tässä lähdin tiedustelemaan teidän mielenkiintoa ja mahdollisuutta

lähteä sponsoroimaan soitin laitteistoa autooni ensi kaudelle.

ajatuksena ollut XXX:n tuotteet.

Autona minulla on mitsubishi Lancer evolution 4 -96

kyseistä automalli on suomessa rekisteröitynä n 10kpl. autolla olis

tarkoituksena kiertää ensi kaudella mahdollisimman monia auto

tapahtumia mahdollisesti esim. acs, calis,jkl cuisinc, tuuri, oulu

hifi ja tuning, 100+ jne. liitteenä pari kuvaakin kysesetä autosta.

lisätietoa laitan mielelläni jos vain teillä on kyseiseen hommaan

mielenkiinta lähteä mukaan."

Olisiko oikeinkirjoitukseen kannattanut hieman panostaa? Olisko aiotusta projektista kannattanut kertoa edes hieman monisanaisemmin? Olisiko mukaan kannattanut liittää esimerkiksi yhteystiedot?

"I rest my case."